Jouko Salminen: Valkoliljojen maa – kirja yhdistää Suomea ja Turkkia

Mainos

Mikä yhdistää Suomea ja Turkkia? Köyhän, alikehittyneen pohjoisen maan aineellisen ja henkisen kulttuurin nousu on tehnyt syvän vaikutuksen maata 1900 – luvun alussa kierrelleeseen venäläiseen 1892 papiksi vihittyyn kirjailijaan (Grigori Petrov 1868 – 1925). Petrovin matkakertomus ja pohdinnat ovat vaikuttaneet hänen kuolemansa jälkeen erityisesti Turkkiin, jossa uuden Turkin perustaja Kemal Atatürk määräsi tämän Suomesta kertovan kirjan (Valkoliljojen maa – Suomi) pakolliseksi sotaoppilaitoksissa. Kirjan antama kuva Suomesta on romantisoitu, mutta varsinkin Turkissa se on herättänyt ajatuksia, joilla on ollut kantavuutta lähes näihin päiviin. Kirjasta otetaan ilmeisesti edelleen uusia painoksia.

Sisältö on mielenkiintoinen. Julkaisemisen vaiheet ovat poikkeuksellisia. ”Valkoliljojen maa” kertoo Suomesta ja suomalaisista, mutta suomalaisten lukijoiden saataville se on tullut vasta 1978, vaikka kirja on julkaistu ensimmäisen kerran Petrovin kuoleman jälkeen 1925. Istanbulissa asuva Pekka Karvanen on kääntänyt sen turkinkielisestä täydellisestä laitoksesta ”Ak zambaklar ülkesinde – Finlandya”, joka ilmestyi Istanbulissa vuonna 1968. Ensimmäisen kerran teos julkaistiin venäjänkielestä käännettynä bulgariankielisenä Sofiassa 1925. Turkin kielelle se käännettiin lyhennellen ilmestyen Istanbulissa 1928. Arabiaksi se ilmestyi pari vuotta myöhemmin. Ensimmäisestä turkinkielisestä käännöksestä puuttui tekstiä noin kolmannes. Suomentajan mukaan ”Valkoliljojen maa” on uudella turkin kielellä eniten levinnyt teos. Siitä on 1978 mennessä otettu kaikkiaan neljätoista painosta. Arabiankielisenä teos on saavuttanut laajan menekin myös eräissä Afrikan ja Aasian maissa.

Suomalaisen laitoksen esipuheessa kuvataan laajasti Petrovin elämäntyö ja ” Valkoliljojen maan” merkitys yhteiskunnallisena teoksena, jossa kuvataan taiteellisin keinoin miten Suomen kaltaisen alikehittyneen maan opetus- ja kulttuuriolot kehittyivät. ”Millainen Suomen kansa oli ja millaiseksi se muodostui. Mikä on koulun, armeijan ja uskonnon rooli tässä kehityksessä.”
”Valkoliljojen maata” on markkinoitu sekä Turkissa että Bulgariassa oppikirjana, johon jokaisen kansalaisen on syytä perehtyä. Turkissa myös valtiovalta on kiinnittänyt siihen huomiota. Opetusministeriön toimesta siitä on otettu uusia painoksia oppilaitoksille jakelua varten. Pakollisuus sotaoppilaitoksissa voi tuntua oudolta, mutta kirjassa kuvataan kuinka Snellman monien muiden oivallustensa lisäksi halusi armeijan kasarmit paikaksi kasvattaa nuoria miehiä muutenkin kuin vain sotilaiksi.

Vuonna 1960 kenraali Kemal Gürselin suorittaman vallankaappauksen jälkeen upseeriryhmän jäseniltä kysyttiin, mikä kirja on tehnyt heihin suurimman vaikutuksen, jolloin useimmat vastasivat ”Valkoliljojen maa”.
Kirjan romanttinen nimi selittyy suomalaisen laitoksen alkusanoissa Petrovin kirjoittamasta kappaleesta: ”Vuosina 1909 – 1910 minulla oli kaksi kertaa tilaisuus vierailla Suomessa. Tämä maa tekee ihmiseen epätavallisen voimakkaan vaikutuksen. Sen ihmiset eivät ole muiden ihmisten kaltaisia. Heillä ei ole samanlaisia ajatuksia eikä samanlaista käyttäytymistä kuin meillä (tarkoittaa Venäjää); ei samanlaista elämänfilosofiaa ja yhteiselämää kuin meillä. On kuin he eivät olisi ollenkaan ”tästä maailmasta”. He muistuttavat valkoisia liljoja, joista Raamattu puhuu.”

Kirjassa ei liikuta kuitenkaan näin tunnetasolla vaan kuvataan systemaattisesti varsinkin Snellmanin ja kumppanien kansan hyväksi tekemä työ opettamalla opettajia, papistoa ja virkamiehiä toimimaan kansansa parhaaksi. Lisäksi kannustetaan yrittäjiksi kertomalla kolmen kauppiaan tarina. Petrovin teksti perustuu hänen havaintoihinsa Suomesta ennen itsenäistymistämme, ei tutkittuun tietoon. Siitä ilmapiiristä ja pyrkimyksistä, jotka johtivat irtaantumiseen Venäjästä, ei mainita sanallakaan. Lainaan suomentajan esipuhetta: ”kirjan arvo ei ole siinä, että se valaisee meille Suomea, vaan siinä että se sitä tehdessään näyttää, millaisia me olemme ja millaisiksi voimme tulla”. Nyt kun Suomi kokee olevansa tienhaarassa (kilpailukyky, kestävyysvaje), on mielenkiintoista lukea tämä kirja, jotta ymmärtää minkälaisesta suosta olemme nousseet. Meitähän tunnetusti kiinnostaa se mitä muut meistä ajattelevat. Itse löysin kirjan (Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva Oulu, 1978) antikvariaatista nettihaun perusteella. Mielestäni teos ansaitsisi uuden painoksen. Suomen itsenäisyyspäivää juhlittiin Turkin Izmirissä 2011 turkulaisen Henry Sigfridssonin pianokonsertin merkeissä. Suomen kunniakonsulin puoliso jakoi kaikille valkoisen liljan.

Meillä tuntematon Petrov on ollut ahkera kirjoittaja. Yhdysvaltojen kongressin kirjaston painetussa luettelossa, joka sisältää kirjastoon ennen vuotta 1956 hankitun kirjallisuuden kumuloituna kunkin kohdalle, mainitaan 20 Petrovin teosta. Petrovin tuotanto on ollut kuitenkin huomattavasti laajempi. Hänen ajatuksensa eivät olleet bolsevikkien, eikä ilmeisesti edellistenkään vallanpitäjien mieleen. Kirjailija pakeni Bulgariaan pari vuotta vallankumouksen jälkeen ja kuoli Pariisissa 1925.

Jouko Salminen

Lähde: http://salminenjouko.blogspot.com.tr/2014/04/valkoliljojen-maa.html

Mainos

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.