Ostaako Turkki S-400 vai Patrioitti-ilmatorjuntaohjukset?

Google mainos

S-400 ilmaohjus
S-400 ohjus, kuva: flickr.com

OSTAAKO TURKKI S-400 VAI PATRIOOTTI-ILMATORJUNTAOHJUKSET?

Turkissa on viimeisten kahden kuukauden aikana puhuttu erityisen paljon kahdesta asiasta: kunnallisvaaleista sekä S-400-ilmatorjuntaohjuksista. Turkin viranomaisten mukaan ohjuksien kauppa on tehty ja Venäjä aikoo toimittaa ohjukset Turkkiin heinäkuussa. Ennen kaikkea torjunta-sana pitää alleviivata paksusti.

GOOGLE MAINOS:

Turkki ei ole julistamassa sotaa, vaan ostaa torjuntaohjuksia mahdollisia hyökkäyksiä vastaan. Alue on epävakaa ja tilanne voi mullistua minä hetkenä hyvänsä. Tälläkin hetkellä monella maalla on sotalaiva Kyproksen ympärillä aivan Turkin vesistöjen läheisyydessä.

Turkki on Nato-maa, ja Naton kanta jäsenmaiden asehankintoihin on selvä: jokainen jäsenmaa päättää itse omista asehankinnoistaan. Olen huomannut, että monet sekoittavat Naton kannan ja USA:n kannan toisiinsa.

Tässä asiassa ”minä ostan – sinä et voi ostaa” -tyyppinen kädenvääntö on Turkin ja USA:n välinen kädenvääntö, ei Turkin ja Naton välinen. Turkki on ollut ja on edelleen Naton selkäranka. Turkkilaiset sotilaat ovat osallistuneet moneen kansainväliseen Nato-operaation. Turkilla on myös Naton toiseksi suurin armeija.

Turkki yritti ostaa USA:lta patriootteja Obaman aikana, mutta vastaus oli kielteinen. Tuolloin Turkki tarvitsi kiireesti omia ilmantorjuntaohjuksia, sillä Venäjä oli asettanut ohjuksensa Syyrian puolelle Turkin rajan tuntumaan. Turkki oli tuolloin pudottanut Turkin ilmarajojen sisällä lentäneen Venäjän hävittäjän. Turkki oli puolustuskyvytön Venäjää vastaan, ja pyysi oikeutetusti Natoa apuun. Natomaat Saksa, Espanja ja Hollanti lähettivät patrioottejaan Turkkiin.

Sen jälkeen Saksa ja Hollanti ovat vetäneet patrioottinsa takaisin, johtuen poliittisista erimielisyyksistä Turkin kanssa. Monesti Turkin aseostokset eivät ole saaneet USA:n kongressilta hyväksyntää. Turkin ulkoministerin on todennut: ”Vaikka Turkki yrittäisi ostaa patriootteja USA:lta, ei ole varmaa, että USA:n kongressi hyväksyisi päätöksen”.

Turkki on viimeisten kymmenen vuoden aikana investoinut kotimaiseen aseteknologiaan. Aselsan-yhtiö on tällä saralla edelläkävijä. Kotimainen teknologia on tosi tärkeää Turkille. Myös silloin, kun Turkki ei pysty itse tuottamaan aseitaan, se haluaa tietää ostamistaan aseista kaikki yksityiskohdat. Monien muiden syiden lisäksi (mm. kustannukset, nopea toiminta) yksi syy miksi Turkki päätti ostaa S-400 Venäjältä, on taattu informaation vaihto ja ohjelmistot (software).

Turkki ja Venäjä ovat jopa puhuneet S-500:n kehittämisestä yhdessä. Turkki ei halua olla toisten maiden järjestelmien vanki omassa maassaan. Esimerkiksi vuonna 1964, jolloin oli meneillään Kyproksen konflikti, presidentti Johnson oli lähettänyt Turkin presidentille kirjeen, jossa sanottiin: ”Et voi käyttää meidän aseitamme ilman meidän lupaamme”.

Turkki on seurannut pitkään patrioottien ja S-400-ilmatorjuntaohjuksien kehitystä ja turkkilaisten sotilasasiantuntijoiden mukaan S-400 on paljon kehittyneempi kuin patriootit. Tätä väitettä eivät kumoa myöskään NATO eikä USA. Esimerkkinä turkkilaiset asiantuntijat käyttävät saudien käyttämiä patriootteja, jotka eivät pysty pysäyttämään jemeniläisten kapinallisten raketteja. Intia on myös ostamassa S-400 ilmatorjuntaohjuksia Venäjältä.

Sekä Natoon että EU:hun kuuluvalla Kreikalla on Venäjän S-300 ilmatorjuntaohjuksia. S-400:lla Turkista tulee alueen herra, joka pystyy puolustamaan itseään itsenäisesti. Maantieteellisellä sijainnillaan Turkki on Euroopan ja Naton etupuskuri, joka ensimmäisenä ottaa iskut vastaan. S-400-ohjuksilla Turkki voi puolustaa sekä omaa että Euroopan turvallisuutta.

USA:n mukaan S-400 ilmatorjuntaohjuksilla Venäjä voi urkkia F-35 hävittäjien järjestelmästä tietoa, jonka tuotannossa Turkki on mukana. Turkki ei pelkästään osta F-35 hävittäjiä, vaan myös tuottaa hävittäjien osia eli on osa tuotantoprojektia. Turkin viranomaiset ehdottivat USA:n viranomaisille asiantuntijaryhmän perustamista, jonka tehtävä olisi selvittää urkintamahdollisuuksia. USA:n viranomaisten vastaus oli taas kielteinen.

Turkkilaisten viranomaisten mielestä kyse ei ole Venäjän urkintamahdollisuuksista, vaan kyse on alueen herruudesta. Jos Turkki hankkii S-400-ilmatorjuntaohjuksia, olisi koko linjalla Venäjältä Syyrian asti venäläisiä ilmatorjuntaohjuksia, joiden kantama on noin 500 km. USA yrittää työntää Turkin pois F-35-projektista.

Turkin ulkoministeri Mevlut Cavusoglun mukaan muut F-35-partnerimaat eivät ole samaa mieltä USA:n kanssa. Turkki on maksanut hävittäjistä 1,25 miljardia dollaria ja tähän mennessä ostanut neljä F-35-hävittäjää, jotka ovat edelleen USA:ssa. Näillä neljällä koneella turkkilaiset lentäjät täydentävät F-35-koulutustaan.

USA:n hallitus on pitkään uhannut Turkkia pakotteilla, jos Turkki ostaa S-400-ilmatorjuntaohjuksia. En yllättyisi, jos USA asettaisi pakotteita Turkkia vastaan. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että USA joko julistaa jonkun valtion vihollisekseen tai asettaa talouspakotteita. USA jakaa avokätisesti talous- ja tullipakotteita.

Patrick Shanahan USA:n puolustusministeriöstä on lähettänyt kirjeen (6.6.2019) Turkin puolustusministerille, jossa hän vaatii Turkkia luopumaan S-400:n ostohankkeista ja muussa tapauksessa uhkaa Turkkia ankarilla seuraamuksilla. Nähtäväksi jää, taipuuko Turkin presidentti näihin uhkauksiin. Erdoganin ja Trumpin on määrä tavata Japanissa G-20 maiden kokouksessa, ja puhua mm. F-35 ja S-400 asioista.

USA ei ole paljastanut korttejaan Turkille, mutta USA ei halua menettää Turkkia rinnaltaan Lähi-Idässä. En yllättyisi, jos USA yhtäkkiä päättäisi luovuttaa Turkille Fetullah Gülenin, joka oli vallankaappausyrityksen takana (2016). Jos vallankaappausyritys olisi onnistunut, Fetullah Gülen olisi halunnut palata johtajaksi Turkkiin kuten aikoinaan Khomeini Iraniin.

Muistutuksena mainittakoon, että USA on luovuttanut aikoinaan (1999) Turkille myös PKK:n johtajan Abdullah Öcalanin. USA:n ja Turkin välit ovat olleet kuin vuoristorataa viimeisten 20 vuoden aikana. Kireillä suhteilla on monta syitä, mm. Fetullah Gülen sekä PKK:n sisarjärjestöjen PYD:n ja YPG:n aseistaminen Turkin rajojen tuntumassa, mutta kireät suhteet juontavat juurensa jo vuoteen 2001, jolloin Turkin hallitus ei antanut lupaa USA:lle aloittaa Irakin operaatiota Kaakkois-Turkista.

Mustafa Orhan

Google Mainos

Tietoa Mustafa Orhan 127 Articles
Olen pienestä pitäen ollut mukana politiikassa ja pitkään työskennellyt matkailualalla. Olen opiskellut matkaoppaaksi Turkissa.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.