Paastokuukausi Ramadan

Google mainos

Paastokuukausi Ramadan

Suomalaiset työkaverini kysyvät minulta usein, että miksi en nauttisi ruoasta sen sijaan että pidän pitkiä päiviä paastoa Suomessa. Saan joskus säälittäviä katseita, joskus empatiaa. Joka kerta yritän selittää heille, että paastoaminen ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelette ja vaikeimmat päivät ovat ensimmäiset kolme päivää.

Miksi paastoan?

Ruoka on meille kaikille elintärkeä ja ilman sitä pystymme elämään pari kuukautta. Joillakin on sitä yllin kyllin, toisilla on vähän, mutta kaikkia meitä yhdistää yksi asia. Näemme ruoan itsestään selvänä emmekä kysele paljon mistä ruoka on tullut ja kuka on kaiken takana. Paitsi silloin kun maha kurnii niin mietimme perusteellisesti mistä ruoka on tullut. Ramadan on otollisin aika miettiä asioita, joita tavallisina päivänä pidämme itsestään selvänä Tässä kirjoituksessa en halua kirjoittaa paaston terveellisistä hyödyistä, vaan haluan avata teille uuden filosofisen näkökulman ruoan kehityksestä.

Mistä ruoka tulee?

Kuten tiedätte, kaikki ympärillämme olevat aineet,esineet mukaan lukien ruoat, koostuvat fiksuista, armollisista ja auttavaisista alkuaineista. Vai onko näin? Kyllä koostuvat alkuaineista mutta en ole varma fiksuista alkuaineista.

Kuvitelkaa sairasta miestä, joka tarvitsee kiireellisen aivoleikkauksen. Hänen ympärillään on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä kirurgiasta, tai lääkärin ammatista yhtään mitään. Jokainen hänen ympärillään olevista yrittää auttaa häntä, kuitenkaan onnistumatta siinä, koska heiltä puuttuu vaadittava ammattitaito. Oli niiden määrä yksi tai satakahdeksantoista, niin se on merkityksetöntä. Eikö niin?

Tällä vertauskuvalla tarkoitan, että alkuaineilla (yksikseen tai kaikki yhdessä) ei ole tietoa eikä taitoa luoda meille ruokaa. Alkuaineilla ei ole järkeä eikä rakkautta eikä ajattelukykyä. Ei kenellekään opetettu koulussa, että alkuaineet olisivat ajattelukykyisiä. Eikö niin? Sitä paitsi alkuaineet ovat julmia ja armottomia. Esimerkiksi tsunamit, tulivuorenpurkaukset, maanvyöryt, tulipalot, voimakkaat tuulet tappavat tuhansia ihmisiä joka vuosi. Uimataidottomiakaan vesi ei armahda. Haluan kertoa toisen vertauskuvan.

Kuvittelkaa, että tulitte kotiin ja pöydällänne on käsin kirjoitettu teksti, joka käsittelee kantasolua. Paperin vieressä on kynä ja muste. Olisitteko ajatelleet, että kynä ja muste ovat kirjoittaneet tämän tekstin vai olisitteko ajatellut jonkun kirjoittavan sen?

Tässä vertauskuvassa teksti on ruoka, (hedelmä, yrtti, liha, kasvikset mitä tahansa ruoka, jonka kuvittelette), kynä on multa, muste on vesi ja paperi on oksa, puu jne. Kuten kävi ilmi, että kynä muste ja paperi eivät pysty yksikseen kirjoittamaan sitä tekstiä samalla tavalla eli multa, vesi ja puu eivät pysty luomaan sitä syötävää.

Ajatus ruoan tulon ainoastaan mullasta, vedestä ja oksasta (luontoon/alkuaineisiin) yhdistämiseen on sama kuin kuulaalla yöllä luulisi, että taivaanranta on kiinni vuorenhuipussa. Todellisuudessa vuoren huipulla ja taivaan välissä on miljoonia kilometrejä. Samalla tavalla multa, vesi ja puu eivät pysty luomaan sitä syötävää. Syötävän luomiseen tarvitaan tietoa ihmisten kehon tarpeesta, tarvitaan voimaa pitää aurinko sillä etäisyydellä, jotta syötävää kypsyisi. Tarvitaan voimaa, jotta maapallo pyörisi jne eli lyhyesti sanottuna tarvitaan koko universiumin hallinta. Niin kuin yhden ainoan vesimelonin siemenen luomiseen tarvitaan koko vesimeloni. Järjettömät,armottomat, ajattelukyvyttömät, elottomat alkuaineet eivät edes pysty auttamaan toisiaan. Kaikenvoipa ja Kaikentietävä käyttää veden, mullan ja oksan (alkuaineet) välineenä, välikappaleena, jonka kautta HÄN ojentaa meille ruoan. Mutta me kiittämättömät yleensä kiitämme puuta, vettä ja multaa eli luontoa sen sijaan että kiittäisimme HÄNTÄ.

Jumala sanoo”Ajatelkoon ihminen edes saamaansa ravintoa? Totisesti me lähetämme veden vuolaina virtoina. Me murramme hänelle maan kamaran. Annamme sen kasvaa viljaa, rypäleitä, yrttejä, oliiveja, palmuja, tuuheita puutarhoja (lyhyesti sanottuna kaikkea) elatukseksi teille ja karjallenne”. 

Tässä filosofisessa pohdinnassa olen vaan yrittänyt selittää teille alkuaineiden ja ruoan välisen suhteen. Itse asiassa kaikki, jotka ovat luotu alkuaineilla kävivät saman prosessin. Kuvittelkaa minkälaista mankelia vanhempasi olisivat käyneet, jos isäsi ja äitisi olisivat yrittäneet luoda sinua? He olisivat menettäneet järkensä sinun solujesi suunnittelemisessa. Kuten hyvin tiedätte, sormenjälkemme ovat erilaisia kuin kaikkien muiden ihmisten, jotka on luotu tai ei vielä luotu tähän maailmaan. Rakkaat äitimme ja isämme ovat pelkkiä välikappaleita, joiden soluista Jumala luo meitä.

Tämä näkökulma ruoasta on herkullisempi kuin ruoka itse ja se ei maksa mitään. Sielu tulee ylitsevuotavaiseksi.

Mustafa Orhan

Google Mainos

Tietoa Mustafa Orhan 126 Articles
Olen pienestä pitäen ollut mukana politiikassa ja pitkään työskennellyt matkailualalla. Olen opiskellut matkaoppaaksi Turkissa.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.