Nazım Hikmet / Kokoelmasta Punainen Omena
(vuosilta 1921 – 1963)
MEMET
Rannalla vastapäätä:
minun maani.
Varnasta minä kutsun sinua,
Huudan taas ja taas –
Kuuletko minua
Memet, Memet?
Musta meri tyrskyää,
tyyntymättä,
oi mieletön, mieletön kaipaus –
Poikani, minä kutsun sinua,
kuuletko minua?
Memet, Memet!
Vaimoni, pukeudu kauneimpiisi,
pukuun jota kannoit
ensi kertaa kohdatessamme,
kiinnitä vankilassa tekemäni
solki hiuksiisi.
Koristaudu tänään
kuin keväinen puu,
kulje vihollisen ohi
pää pystyssä,
sinä, Nazim Hikmetin vaimo.
Lokakuu 9. 1945
MAAMME
Maamme, janoinen
kuin kaukaa Aasiasta nelistänyt ratsu,
kurkottaa päätään Välimereen.
Kansamme, avojaloin
paahteisella kamaralla
raivaa tietään hammasta purren
ranteet verillä.
Päämäärämme: lopettaa orjuus,
vapauttaa ihminen ihmisen riistosta.
Unelmamme: elää vapaana veljellisesti
kuin puu metsän puiden joukossa.
Nazım Hikmet 1947
Kiitos Sirkka-liisa Söder
