Pirkko Etelävuori: Seikkailu sairaalassa Turkissa
Vartoin viime torstaina varhain aamulla Alanyan sairaalassa potilastoimiston avautumista saadakseni tietää missä huoneessa vietän lähiyöni leikkauksen jälkeen.
En päässytkään huoneeseen lepäämään ja asettamaan tavaroitani kaappiin vaan jouduin kylmään aulaan odottamaan kirurgin toimiston ovella hänen tuloaan.
Onneksi hän tuli puolessa tunnissa. Minun piti seistä puolialastomona ravinnotta ja vältettävä pyörtymistä, kun hän piirsi erivärisillä tusseilla leikkauslinjoja hartiaongelmani vuoksi.
Sitten reippaasti vaatteet päälle ja yläkerrokseen vauvalaan kuuden hengen huoneeseen, koska minulle ei ollut löytynyt paikkaa kahden hengen huoneesta.
Tavarat kaappiin ja leikkauspaita päälle. Hissiin mennessä huomattiin kysyä, onko arvotavaroita mukana, koska kaappiini ei löytynyt avainta. Olihan mukana puhelin, tämä matkamikro sekä rahaa laskun maksamiseen, joten turvamies paikalle, laukku auki ja tavaroiden luovutus kuittia vastaan turvamiehelle. Niinpä iltamyöhään en pystynyt pitämään yhteyttä läheisiini.
Kerros ylöspäin hissillä ja joukko vihreä pukuisia oli odottamassa päivän työn kohdetta, osalla maski kasvoilla. Minut kärrättiin saliin ja samalla luoteltiin allergioitani. Nukkumatti asettui oikealle puolelle ja vasemmalla puolella oli leikkauspöytä ruskeine geelipatukoineen. Sali oli kylmä paitasillaan olevalle potilalle. Uninaamari asetettiin oikealle puolelle ja nukkumatti pisti kanyylin oikeaan käteeni.
Illan pimetessä havahduin sängyssä vauvalassa, huonetta ei toiveista huolimatta ollut löytynyt. Vauvalassa oli vain yksi toinen potilas, mutta hänellä oli useita vieraita, naispuolisia ja yksi mies, jota epäilin vauvan isäksi. Naiset pitivät huoneessa suvareenisti valtaa, mies vaikutti ulkopuoliselta huoneen päädyn vierastuolissa istuessaan. Naisten kääntäessä selkänsä, hän arastellen kävi tervehtimässä maailman kauneimpaan vaalean punaiseen neuleeseen puettua vauvaansa.
Kertaakaan vauvaa ei laskettu äidin kainaloon, vaan potilaan äidiksi luulemani nainen piti vauvaa sylissään kuin omaansa, keinutti ja vaihtoi vaipat. Muut naiset pyörivät ympärillä ja toinen nainen, ehkäpä vauvan isän äiti sai silloin tällöin vauvan huomaansa. Vanhin nainen sai tyytyä olemaan läsnä, hän otti nokosia potilasvuoteessa.
***
Olin yksin avuttomana seuraamassa onnellisen suvun näytelmää. Viereeni tuotiin tarjotin, mutta kipujen ja sängynlaitojen estämänä en voinut saada juomaa huulilleni.
Mutta vauvan isoäiti totesi, että tässä hänen vauvansa ja ryhtyi hoitamaan minua hetken kerrallaan. Hän peitteli, juotti ja murensi leipää suuhuni. Kun päivällisen sämpylä oli hänen mielestään sitkeä, hän meni omalle eväspussilleen ja toi pehmeän sämpylän taitettavaksi minulle.
En tiedä kuinka huonoon kuntoon olisin vajonnut ilman tätä elävää enkeliä. Hänen sydämensä oli vastasyntyneen luona, mutta hän auttoi avun tarpeessa olevaa lähimmäistään voimiaan säästelemättä.
Läpi yön hän kävi peittelemässä ja juottamassa minua. Sairaalan puolesta minua nesteytettiin ja tiputettiin kipulääkettä, mutta mieleeni ei jäänyt kukaan muu kuin vastasyntyneen isoäiti.
Kiitoksia Sinulle turkkilainan kanssasisar
Huomenna jatkuu…
Kiitos Pirkko Etelävuorille
Turkin Uutiset
