Pirkko Etelävuori: Elämys kampaajalla Turkissa
Menin kampaajalle englantilaisittain kello viiden teen aikaan. Toinen kampaaja oli opiskelijoiden loman takia lomalla ja vain yksi mies huhki meidän naisten hiusten kimpussa. Hän harjasi nuoren tytön pitkää suoraa tukkaa ja aputyttö ojensi hänelle föönin miehen rullattua kiehkuran harjan ympärille, jolloin kampaaja otti topakasti föönin omaan käteensä ja asetti sen harjaan lähes kiinni.
Nuoren naisen tukka föönattiin sileäksi ilman mummokiharoita. Hänen äitinsä ja poikaystävänsä odottivat parvekkeella. Ovikello soi toistuvasti; sisään asteli nuoria tyttöjä ja mummoja, kaiken ikäisiä. Jos he eivät jonottaneet kampaajalle, heillä oli asiana kasvokarvoijen hirttäminen langalla, kaikilla sama asia ja hintana viisi liiraa muutaman minuutin kidutuksesta.
Nuoren naisen kaunis sileä tukka oli valmis ja hänen äitinsä asettui tuoliin. Äidillä oli tytärtäänkin paksumpi tuuhea tukka ja siihen föönättiin korkkiruuvikiharoita. Aputttö ojensi jokaisen harjarullauksen jälkeen hiusmuotoilijalle fööniin ja hän kohdisti polttavan kuumuuden harjaan kieputettuun hiustupsuun. Korkkiruuvit muotoiltiin korvan korkeudelta latvaan ja lopuksi päälaen hiukset vedettiin kauniin sileäksi hattumaiseksi hunnuksi kruunaamaan kiehkurat. Hiusten käsittelyyn meni puolisen tuntia.
Nyt oli minun vuoroni, olin kuumeisesti tuijottanut kelloa, koska olin menossa Alanyan ulkomaalaiskomission vieraspäivälliselle Obaan Hanci gourmeeseen ja ulkona vihmoi liikennettä hidastava talvisade, mutta eihän minun lyhyeeseen poikatukkaani pitäisi mennä kuin muutama minuutti – mutta mitä vielä, pitkien paksujen hiusten jälkeen, kampaaja innostui vaihtelusta ja ryhtyi kihartamaan koko pääni föönillä ja ohuella pyöyharjalla. Hän puuhasi ohuista lyhyistä hiuksista suoranaista pystypilveä lauantain ratoksi.
Kello tuli kuusi eikä ollut enää langoittamisjonoa, ei pitkien hiusten siloittelua, ruuhkan jälkeen olin ainoa asiakas ja nyt minun harvaan ja ohueen tukkaani oikein kaikin voimin panostettiin – fööni suorastaan poltti, mutta en päästänyt parkaisua vaan pidin tärkeänä ehtiä myöhästymättä Obaan.
Pystyn föönäuksen jälkeen ehdotin vahausta. Kampaaja lämmitti föönillä käteensä vahaa ennen kuin upotti hiuspehkuuni kouransa. Sekään ei riittänyt, nyt alkoi armoton lakan suihkutus ja yritin suojautua suihkulta silmät ummistaen.
Lakkasuihkua tuli joka puolella – ehkä sade oli syynä. Puoli tuntia hän sai kulutettua vähäiseen tukkaani – eli olin oikein tällingissä. Salongin vastaava kävi mestariteosta kuvaamaan, kunpa olisin saanut kuvan itselleni.
Ehdin Obaan viimeiselle paikalle. Kampaajan työn ikuisti pari valokuvaajaa, ei auta muu kuin tarkkailla alkuviikon Alanyan lehtiä, jos minäkin sattumalta saisin muistoksi kampaajan työnäytteen. Valokuvaajien harjaantunut silmä kyllä huomasi, että taiteilija oli nähnyt vaivaa ohuen pohjoismaalaisen hiuksen näyttävyyden eteen.
Kiitos Pirkko Etelävuorelle
Turkin Uutiset
MAINOS!
