Matkakertomus
Kauan sitten kävin Marmariksessa, taisin olla siellä ensimmäisten suomalaisten joukossa 1980- luvun alussa. Kipinä jäi kytemään. Se kipunoi kymmeniä vuosia, mutta ei antanut periksi!
Viime syksynä vihdoin ostin lennot eräälle maaliskuun päivälle! Kohteeksi valitsin Samsunin Mustan meren rannalla pohjois-Turkissa, matkaseurakseni houkuttelin ikiaikaisen ystäväni alakouluikäisen poikansa kanssa. Pikku pellavapää pääsisi nyt ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaille!
Lentomatka tehtiin todella pitkän kaavan mukaan. Helsinki-Vantaalta päivälennolla Istanbuliin, jossa koneen vaihtoon oli aikaa nelisen tuntia.
Carsambaan kone lähti iltauutisten aikaan. Puolitoista tuntia ilmakuljetusta ja vihdoin laskeuduttiin määränpäähän. Matkanteko Suomen lähtöpisteestä kesti vaivaiset 14 tuntia. Yksi periaatteistani jo matkaa suunniteltaessa oli, että lomalla ei saa olla kiire, ei edes lentokoneeseen. Lentojen välisen vaihtoajan on oltava niin riittävä, että tallustellenkin ehdin terminaalista toiseen.
Taksissa kielimuuri napsahti välittömästi tietoisuuteemme, kuljettaja ei puhunut englantia. “Otel se-ja-se”- ja pian olimme perillä! Olin googlannut hotellin kulmia pitkin talvea lukuisat kerrat ja pyöritellyt live-näkymiä lähes päivittäin, joten tienoo tuntui jo aivan tutulta!
Valitettavasti tuo pikkuhotelli oli kärsinyt kosteusvaurioita ja matkaseuralaiseni alkoi oirehtia muutaman tunnin yöunien jälkeen. Puolituttu tutun tuttu riensi apuun ja jo seuraavana päivänä löysimme hänen avustuksellaan pienen vuokrahuoneiston, jossa viihdyimme loistavasti koko loma-ajan. Meillä oli koti! “Voisin vaikka asua täällä!” huomasin ajattelevani.
Pari viikkoa ystävällisen, elämää pulppuavan suurkaupungin uumenissa vailla rantakohteiden turistipaljoutta. Voi ihanuutta!
Päätimme jo ennen matkalle lähtöä, ettemme aseta reissun tavoitteeksi muuta kuin rennon oleilun. Ei siis mitään erityistä ohjelmaa eikä aikatauluja, haluamme vain oleskella! Halusimme istuksia kahviloissa, kuljeskella verkkaisesti syrjäisemmilläkin kujilla, syödä hyvää ruokaa ja unohtaa kiireen!
Perillä opettelimme heti muutaman arkea helpottavan perusasian: käyttämään raitiovaunua, nostamaan rahaa pankkiautomaatilta, neuvomaan taksille reitin keskikaupungilta kotiportille (pidimme osoitetiedot nopeasti löydettävässä paikassa), tilaamaan ezogelin-keittoa ja satsin baklavaa, välttelemään kerjäläisiä (kyllä, Samsunissa heitä oli riittävästi), sanomaan günaydIn, görüsürüz ja iyi aksamlar!
Pienen koululaisen vuoksi päivärytmi pidettiin mahdollisuuksien mukaan edeltävää päivää toistavana. Aamiaiselta, jossa kävimme lähes aina muutaman korttelin päässä, palasimme muutamiksi tunneiksi takaisin kotipesälle ja poika teki läksyjään, luki kirjaa ja puursi matematiikan parissa. Iltapäivällä vaelsimme ratikkapysäkille parin kilometrin päähän ja sukelsimme kaupungin vilinään. Leikkipuistoja oli helppo löytää, niitä tuli vastaan tuon tuostakin ja niissä poika sai purkaa energiaansa.
Ruoka oli herkullista tai erittäin herkullista ja uskomattoman edullista, mikä ei varmaankaan yllätä Turkissa matkanneita. Minua viehätti eniten ulkoiselta olemukseltaan vaatimaton ezogelin-keitto. Samoin vajaan parin euron lounas lokanta-ruokalassa oli enemmän kuin nautinto. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan! Avaa verkko- kolikkopelien jännitys yksinoikeutetuilla mahdollisuuksilla – nauti ilmaisista kierroksista ilman talletusta , jotka tarjoaa sponsoroitu sisältökumppanimme. Saat jännittävää pelikokemusta ilman alkuinvestointia.
Huomioimme myös turkkilaisen ystävällisyyden lukuisia kertoja: raitiovaunuissa nuoret pojat tarjosivat meille istumapaikkaa, pieni matkalainen sai ravintoloissa ylimääräisiä herkkuja ja kielimuurista huolimatta tulimme kaikkialla ymmärretyksi . Muutamassa paikassa ihmettelimme tarjoilijan hieman pelokasta ja jähmeääkin käytöstä. Selvisi, että heitä jännitti kohdata turisti puutteellisen englannin taitonsa vuoksi. Lopulta noissa muutamassa tapauksessa tilanteen hetkellinen vakavuus päättyi kuitenkin molemmin puoliseen naurunremakkaan.
Parin viikon pituinen oleskelumme Samsunissa kului luonnollisesti aivan liian nopeasti! Seuraavaa kertaa varten on talletettu jo alustava matkasuunnitelma. Silloin koluamme nähtävyyksiä ja reissaamme lähikaupungeissa ja varmasti myös vuoristossakin. Tuolloin jätetään alaikäiset ystävämme kotimaahan ja nautimme varsinaisesta kulttuurimatkasta.
Paluu Suomeen kesti pienen näppäilyvirheeni vuoksi vielä kauemmin kuin menomatka. Tarvitsen selvästi toistoa lentolippujen ostamisessa! Lensimme Samsunista Sabiha Gökceniin josta ajelimme edelleen taksilla Istanbulin uudelle lentokentälle. Se oli taksikuskillekin neitsytmatka Istanbul Yeni Havalimanille.
Uusi kenttä oli aivan loistava! Turhaan jännitimme miten siellä selviämme, vaikka kuulemamme mukaan se on pinta-alaltaan kerrassaan ääretön. Kenttä oli todella hulppean kokoinen mutta loistavasti suunniteltu ja opasteita oli riittävästi kaikkialla. Emme varmasti joutuneet ottamaan askeltakaan turhaan sen vuoksi, ettemme olisi osanneet tulkita opastekylttien tarkoitusta! Ystävällisiä Bana sorun! / Ask me! -oppaita kulki kaikkialla ja he olivat valmiita auttamaan. Ja he puhuivat myös englantia.
Manna Seppänen