Turkin kieliset kansat – Gagauzit
Gagauzit ovat turkkilaista gagauzin kieltä puhuva kansa pääasiassa Moldovan Gagauziassa sekä Ukrainan Odessan ja Zaporižžjan alueella. Uskonnoltaan he ovat ortodokseja.
MAINOS!Moldovassa gagauzit asuttavat Gagauzian aluetta maan eteläosassa, jolla on itsehallinto Moldovan yhteydessä. Yhteensä heitä oli maassa vuoden 2004 väestönlaskennan mukaan 147 500. Ukrainan Odessan ja Zaporižžjan alueilla gagauzeja asuu noin 32 000. Venäjällä asuu noin 12 000 gagauzia esimerkiksi Rostovin alueella, Moskovassa ja Pietarissa. Heitä muutti aikanaan myös Keski-Aasian Kazakstaniin ja Uzbekistaniin. Etelä-Romanian Dobrogeassa heitä asuu noin 2 500–3 000. Pohjois-Bulgariassa heitä on 1 400–5 000. Noin 2 000 asuu lisäksi Yhdysvalloissa, ja muita maahanmuuttajayhteisöjä on myös Brasiliassa ja Kanadassa.
Gagauzeiksi itseään kutsuvia asuu myös Kreikan Makedoniassa ja Euroopan puoleisessa Turkissa, mutta heidän yhteytensä Moldovan, Ukrainan ja Bulgarian gagauzeihin ei ole selvä.
Historia
Gagauzien alkuperästä on useita teorioita, joita ovat värittäneet erilaiset nationalistiset mielipiteet. Esimerkiksi Bulgariassa heitä on pidetty turkkilaistuneinta bulgarialaisina ja Kreikassa vastaavasti turkkilaistuneina kreikkalaisina. Yhden teorian mukaan gagauzit ovat anatolialaista alkuperää. Tämän niin sanotun seljukkihypoteesin mukaan seljukkiturkkilaisia muutti Balkanille, jossa heitä kääntyi ortodoksiseen kristinuskoon 1200-luvulla. Tasankohypoteesin mukaan he ovat puolestaan kumaaneja tai alkuperäisiä bulgaareja. Geneettisellä tutkimuksella on löydetty seljukkihypoteesia tukevaa aineistoa.
Gagauzeja alkoi muuttaa ottomaanien hallitsemalta Balkanilta Venäjän keisarikuntaan 1700-luvun puolivälin sotien aikana. He asettuivat Tonavan suiston pohjoispuolelle Benderin ja Ismaïlin kaupunkien ympäristöön. Bessarabian päädyttyä Venäjälle vuonna 1812 gagauzeja rohkaistiin geopoliittisista syistä muuttamaan tälle alueelle. Muuttovirta Balkanilta jatkui, kunnes suurin osa oli lähtenyt alkuperäisiltä kotisijoiltaan.
1900-luvun alun maatalousuudistuksen aikoihin gagauzeja muutti Kazakstaniin ja 1930-luvulla Uzbekistaniin. Moldovasta tuli osa Neuvostoliittoa vuonna 1940. 1960-luvun alussa gagauzin kieltä käytettiin kouluissa, mutta sen käyttö hieman myöhemmin. Gagauzien kansallinen herääminen alkoi 1980-luvun paikkeilla, ja pyrkimykset kansalliseen itsehallintoon alkoivat jo ennen Neuvostoliiton romahdusta.
Syksyllä 1990 gagauzit yrittivät irtautua Moldovasta ja perustaa oman erillisen neuvostotasavaltansa. Separatisteja johti Stepan Topal. Liike ei kuitenkaan onnistunut tavoitteessaan, ja alue jäi osaksi Moldovaa sen itsenäistyttyä, vaikka vuonna 1991 järjestetyssä kansanäänestyksessä 95 % gagauzeista äänesti itsenäisyyden puolesta. Moldova julisti äänestyksen laittomaksi.[1] Vuosina 1992–1993 gagauzien puolisotilalliset joukot taistelivat Moldovan hallinnon joukkoja vastan, mutta gagauzit eivät ottaneet laajemmin osaa Transnistrian konfliktiin. Transnistrialaisten separatistien kanssa keskusteltiin Moldovan kehittämisestä kolmen alueen federatioksi, mutta gagauzit luopuivat ajatuksesta myöhemmin ja alkoivat kannattaa ajatusta autonomisesta alueesta.[2] Gagauzian autonominen alue perustettiin vuonna 1994.
Gagauzien perinteinen elinkeino on ollut karjanhoito ja erityisesti lampaiden kasvattaminen. Tämän lisäksi on harjoitettu maanviljelyä ja esimerkiksi viinintuotantoa. Uskonnoltaan gagauzit ovat ortodoksikristittyjä. Historiallisesti tämä on saattanut olla melko ylimalkaista, sillä Raamattua ei pitkään ollut saatavilla turkin kielellä.[3] Gagauzeilla on nykyisin omia teatteri-, kansanperinne- ja musiikkiryhmiään. Bešelman kylässä on gagauzien etninen museo.
Lähde: fi.wikipedia.org
