Turkin kieliset kansat – Kasaarit
Kasaarit olivat turkinsukuinen puolipaimentolaiskansa, joka hallitsi 700–900-luvuilla suuria osia Ukrainasta, Etelä-Venäjästä, Kaukasiasta ja Kazakstanista. Juutalaisuudesta tuli kasaarien valtakunnan virallinen uskonto 700- ja 800-lukujen vaihteessa. Kasaarien valtakunnan on sanottu olleen Euraasian läntisten aroseutujen voimakkain valtio ennen Tšingis-kaanin aikaa.
Ensimmäinen merkittävä historiallinen maininta kasaareista on 620-luvulta, jolloin kasaarit auttoivat Bysantin keisari Herakleiosta sodassa persialaisia vastaan. 600- ja 700-luvuilla kasaarit taistelivat arabeja vastaan kaksi sotaa ja pysäyttivät näiden etenemisen Kaukasukselle. Kasaarien ja kalifaatin solmittua rauhan alkoi vilkas kaupankäynti, joka johti viikinkien idäntien liikenteeseen.
Itil nykyisen Astrahanin lähellä oli kasaarien valtakunnan pääkaupunki. Volgan alajuoksu ja Kaspianmeren puoleinen Pohjois-Kaukasus oli kasaarivaltakunnan ydinaluetta. Lakiensa, suvaitsevaisuutensa ja kansainvälisyytensä ansiosta kasaarit muodostivat tärkeimmän taloudellisen yhteyden Itämeren alueen ja Bagdadin ympärille keskittyneen muslimi-imperiumin välillä. 700- ja 800-luvuilla monet itäslaaviheimot maksoivat veroja kasaareille. Heidän vaikutusvaltansa alkoi heikentyä, kun rusien (viikinkien) päällikkö Oleg siirtyi Novgorodista etelään, karkotti kasaarit Kiovasta ja perusti Kiovan Rusjiksi kutsutun valtakunnan noin vuonna 880. Kasaarien vaikutusvalta väheni edelleen 900-luvulla slaavien ja turkinsukuisten paimentolaisten invaasion myötä.
Kiovan suuriruhtinas Svjatoslav tuhosi valtakunnan vuonna 967. Tämä kuitenkin aiheutti sen, että petsenegit pääsivät tunkeutumaan Venäjälle.
Samaaniuskontoja harjoittaneiden kasaarien yläluokka kääntyi juutalaisuuteen 700-luvulla ja 800-luvun alussa. Mahdollisesti näin teki jopa kansan enemmistö. Bysanttilaislähteiden mukaan koko kaanikunnan väestö oli 800-luvulla juutalaista. Juutalaiset nimet ja hautaustavat levisivät koko kansan piiriin. Syiksi on esitetty alueen vaikutusvaltaisia juutalaiskauppiaita, uskonnollisia pohdiskeluja sekä halua tulla toimeen voimistuvien kristinuskon ja islamin kanssa ”neutraalina osapuolena”. Bysanttilaislähteet kertovat, että syy juutalaisuuden omaksumiseen oli halu olla neutraali kristittyjen bysanttilaisten ja islamilaisten arabien konfliktissa.
Pieni osa tutkijoista, kuten Moshe Gil ja Shaul Stampfer, on esittänyt myös näkemyksen, jonka mukaan kasaarien kääntymistä juutalaisuuteen ei olisi tapahtunut.
Euroopassa on 1800-luvun lopulta lähtien esitetty teorioita, että Itä-Euroopasta peräisin olevista aškenasijuutalaisista merkittävä osa olisi kasaarien jälkeläisiä.[5][6] Teoria on perustunut kasaarien juutalaisuuteen ja sen äkilliseen katoamiseen, aškenasijuutalaisten suhteelliseen vaaleuteen ja jiddišin moniin slaavilaisiin elementteihin. Teoriaa käytetään usein sionismin oikeutuksen vastaisena argumenttina. Kasaariteoriaa teki 1970-luvulla tunnetuksi brittiläis-unkarilainen juutalaissyntyinen Arthur Koestler vuoden 1976 kirjassaan The Thirteenth Tribe (”Kolmastoista heimo”). Koestler halusi kirjallaan viedä antisemitismiltä sen rasistisen pohjan ja tehdä antisemitismistä käsitteenä merkityksettömän. Enemmistö tutkijoista hylkää teorian aškenasien kasaarialkuperästä.
Aškenasijuutalaisilla on vuodesta 1999 alkaen tehty useita geenitutkimuksia, joissa on selvitetty heidän geeniperimäänsä ja maantieteellistä alkuperäänsä. Hammer et al. (1999) havaitsi aškenasien geeniperimän olevan pääasiassa Lähi-idästä peräisin. Atzmon et al. (2010) ei löytänyt todisteita merkittävästä itäeurooppalaisesta vaikutuksesta aškenasien geeniperimään. Näiden haploryhmien nykyinen ja historiallinen esiintymisalue on Lähi-itä, Välimeren alue ja Pohjois-Afrikka.
Haploryhmä R1a1a:n esiintymisalue käsittää kuitenkin Itä-Euroopan ja myös kasaarivaltakunnan. Tämä haploryhmä on erityisen yleinen leviittien keskuudessa, joista aškenasijuutalaisia on 4 prosenttia, ja tutkimuksesta riippuen 7–20 % aškenasimiehistä kuuluu siihen. Joidenkin tutkijoiden mukaan tämä haploryhmä voisi kieliä kasaarivaikutuksesta aškenasien geeniperimässä.
Aškenasien mtDNA:n alkuperää ei ole selvitetty yhtä tarkasti kuin Y-DNA:n. Geneetikko Doran Behar (2006) esittää, että lähes puolella aškenaseista äitilinjoja olisi vain neljä, jotka olisivat saaneet alkunsa Levantin alueella Lähi-idässä 1900–2000 vuotta sitten. Nature Communicationsissa 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan suurin osa aškenasien äitilinjoista on lähtöisin esihistoriallisesta Euroopasta ja peräisin käännynnäisiltä 2000 vuoden takaa. Loput äitilinjoista havaittiin olevan peräisin joko Lähi-idästä tai tuntemattomasta lähteestä, mutta kasaarialkuperästä tutkimus ei tekijöiden mukaan antanut todisteita.
Vuoden 2013 tammikuussa Genome Biology and Evolution -lehti julkaisi geneetikko Eran Elhaikin tutkimuksen, jonka mukaan aškenasien geeniperimä on yhdistelmä kaukasuslaista, eurooppalaista ja seemiläistä perimää. Elhaikin mukaan hänen tutkimuksensa tukee kasaariteoriaa. Elhaik oli verrannut juutalaisten geenejä Kaukasusta nykyisin asuttaviin armenialaisiin ja georgialaisiin. Geneetikko Michael Hammerin mukaan Elhaikin löytämät yhtäläisyydet armenialaisiin selittyvät sillä, että myös armenialaisten juuret ovat Lähi-idässä.
Lähde: fi.wikipedia.org
