Turkin kieliset kansat – Azerbaidžanin turkkilaiset
Azerit (azer. azərbaycanlılar tai azәrilәr) ovat turkkilainen kansa. Azerit ovat tyypillisesti muslimeita, ja heidän kulttuuriperintönsä muodostuu turkkilaisista, iranilaisista ja kaukasialaisista piirteistä.
Vaikka azerit elävät eri puolilla valtioiden välistä rajaa, he muodostavat yhden etnisen ryhmän.[47] Pohjoisen ja etelän azerit kuitenkin erottaa toisistaan rajan lisäksi myös lähes kaksi vuosisataa kestänyt erillinen sosiaalinen kehitys toisaalta Neuvostoliiton ja toisaalta Iranin vaikutuspiirissä. Azerin kieli yhdistää azereita ja on ymmärrettävissä myös turkmeenin ja turkin puhujille (mukaan lukien Irakin turkomaanien ja kaškaiden murteiden puhujat). Kaikki nämä kielet ovat kehittyneet oğuz-turkkilaisten puhumasta kielestä: he muuttivat Keski-Aasiasta Kaukasukselle 1000-luvulla.
1700- ja 1800-luvuilla käytyjen Venäjän–Persian sotien jälkeen Persian Kaukasuksen alueet, jotka olivat osin vain nimellisesti Persian hallinnassa, luovutettiin Venäjän keisarikunnalle.[48] Niihin kuului osia nykyisestä Azerbaidžanin tasavallasta. Gulistanin rauhansopimus vuonna 1813 ja Turkmantšain rauha vuonna 1828 määrittelivät lopullisesti Venäjän ja Persian, nykyisen Iranin, välisen rajalinjan.
Eron seurauksena azerit ovat Azerbaidžanissa pääosin maallistuneita ja Iranissa uskonnollisia muslimeja. Sen jälkeen kun Azerbaidžan itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991 kiinnostus uskontoon ja siteisiin rajan yli on lisääntynyt.
Azerit ovat ylivoimaisesti suurin etninen ryhmä Azerbaidžanissa (yli 90 prosenttia), ja he hallitsevat yleensä maan elämän eri aloja. Toisin kuin suurin osa Iranin azereista, he ovat maallistuneita Neuvostoliiton vuosikymmeniä kestäneen virallisen ateismin vaikutuksesta. Toinen Neuvostoliiton jättämä perintö on korkea lukutaitoaste, jonka arvioidaan olevan 98,8 prosenttia. Vaikka suurin osa kaupungeissa elävistä azereista on kouluttautuneita, koulutustaso on maaseudulla suhteellisen huono. Samanlainen epätasa-arvo toteutuu myös terveydenhuollossa.
Azeriyhteiskuntaan on vaikuttanut syvästi Armenian kanssa käyty sota Vuoristo-Karabahista, sillä se on pakottanut lähes miljoona azeria jättämään kotiseutunsa ja rasittanut maan taloutta.[108] Azerbaidžan on hyötynyt öljyteollisuudesta, mutta korkea korruptio on estänyt vaurauden leviämisen kansan keskuuteen. Monet azerit ovat turhautuneet maansa politiikkaan, ja nykyisen presidentin İlham Əliyevin valtaan nostaneita vaaleja on kuvattu “korruptiosyytösten ja poliittista oppositioita kohtaan tehtyjen brutaalien hyökkäysten tärvelemiksi”.
Näistä ongelmista huolimatta Azerbaidžan on kokemassa renessanssin, sillä positiiviset talousennusteet ja aktiivinen poliittinen oppositio vaikuttavat kykenevän parantamaan tavallisten azereiden elämänlaatua.
Azerbaijanit elävät Iranissa pääosin maan luoteisissa maakunnissa: Āzārbāyjān-e Sharqīissa, Āzārbāyjān-e Gharbīissa, Ardabīlissa Zanjānissa, Kordestānissa, Qazvīnissa , Hamadānissa ja Markazīssa. Lukuisia azereita elää lisäksi Teheranissa, Farsin provinssissa ja muilla alueilla. Yleisesti ottaen tutkijat, kuten antropologi Patricia Higgins, ovat pitäneet Iranin azereita “hyvin integroituneena kielivähemmistönä”. Itse asiassa ennen Pahlavikautta 1900-luvulla “iranilainen identiteetti ei ollut yksinomaan persialainen, vaan ylietninen”, sillä suuri osa maan poliittisesta johdosta 1000-luvulta alkaen oli ollut turkkilaista.
Iranilaiset ja turkkilaiset ryhmät olivat integroituneita, ennen kuin 1900-luvun nationalismi ja kommunalismi alkoivat muuttaa yleisiä käsityksiä. Kitkasta huolimatta Iranin azerit nousivat hyvin edustetuiksi “poliittisen, sotilaallisen ja intellektuaalisen hierarkian, sekä myös uskonnollisen hierarkian” kaikilla tasoilla.
Katkeruutta aiheutti Pahlavien politiikka, joka tukahdutti azerin kielen käyttöä paikallishallinnossa, kouluissa ja lehdistössä. Iranin vallankumouksen myötä vuonna 1979 paino kuitenkin siirtyi pois nationalismista uuden hallinnon nostaessa uskonnon tärkeimmäksi yhtenäisyyden luojaksi. Islamilaisen vallankumoushallituksen sisälle nousi azerinationalistinen ryhmittymä, jota johti ajatollah Kazem Shariatmadari, joka kannatti suurempaa alueellista autonomiaa ja halusi uudistaa perustuslain mainitsemaan maallistuneet ja oppositiopuolueet, mutta tämä kiellettiin.
Toukokuussa 2006 Iranin azerit seurasivat mellakoita, jotka syntyivät monien azerien mielestä loukkaavan, sanomalehdessä julkaistun sarjakuvan vuoksi. Sarjakuvan piirsi Mana Neyestani, etninen azeri, joka erotettiin kiistan vuoksi toimittajansa lisäksi.
Ajoittaisista ongelmista huolimatta azerit muodostavat olennaisen ryhmän Iranissa. Nykyisin azerien elinolot muistuttavat Iranissa läheisesti persialaisten oloja.
Azerit ovat monessa suhteessa euraasialaisia ja heillä on kaksi kulttuuria, sillä pohjoiset azerit ovat omaksuneet venäläis-neuvostoliittolaisia ja itäeurooppalaisia vaikutteita, kun taas eteläiset azerit ovat pysyneet turkkilais-iranilaisen ja persialaisen perinteen piirissä. Nykyaikainen azerikulttuuri on saavuttanut huomattavasti kirjallisuuden, taiteen, musiikin ja elokuvan aloilla.
Azerit puhuvat azerin kieltä, joka on turkkilainen kieli ja ymmärrettävissä turkin kielen puhujille huolimatta pienistä eroista ääntämyksessä, sanastossa ja kieliopissa. Muita toistensa kesken ymmärrettäviä turkkilaisia kieliä ovat turkmeeni ja Irakin turkomaanien sekä kaškaiden puhuma turkki. Azerin kieli on kehittynyt läntisestä oğuz-turkkilaisesta kielestä, joka vakiintui Azerbaidžaniin 1000-luvulla. Varhainen oğuz oli pääosin puhekieli. Kirjakieleksi se alkoi kehittyä 1200-lukuun mennessä. Varhainen puhuttu azeri, joka syntyi oğuz-kielestä, alkoi historiallisten kertomusten (dastan) myötä. Niihin kuuluvat Dede Korkutin kirja ja Köroğlu, jotka sisältävät turkkilaista mytologiaa.
Jotkut varhaisimmista azerinkielisistä teksteistä on jäljitetty runoilija Nəsimin (kuoli 1417) ja vuosikymmeniä myöhäisemmän Füzulin (1483–1556) laatimiksi. Safavidien Persian šaahi Ismail I kirjoitti azerinkielistä runoutta nimimerkillä Khatā’i. Nykyaikainen azerikirjallisuus jatkoi aiempaa humanistista perinnettä, joka välittyy Səməd Vurğunin, Reza Barahenin, Shahriarin ja lukuisten muiden kirjailijoiden teoksista.
Azerit ovat yleensä kaksikielisiä, puhuen sujuvasti joko venäjää (Azerbaidžanin tasavallassa) tai persiaa (Iranissa). Noin viisi miljoonaa henkeä Azerbaidžanin kahdeksan miljoonan hengen väestöstä puhuu venäjää. Lisäksi vuonna 1999 noin 2 700 azeria ilmoitti Azerbaidžanin tasavallassa venäjän äidinkielekseen (0,04 prosenttia azerien väkiluvusta).[127] Iranilainen tutkimus vuonna 2002 paljasti, että Iranilaisista kotitalouksista 90 prosentissa osataan puhua persiaa, 4,6 prosentissa vain ymmärretään kieltä ja 5,4 prosentissa ei osata puhua persiaa eikä sitä ymmärretä. Azeri on maan puhutuin vähemmistökieli (23,3 prosenttia kotitalouksista)
Valtaosa azereista on šiiamuslimeita. Uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat sunnalaiset, zarathustralaiset, kristityt, juutalaiset ja bahá’ít. Azerbaidžanin tasavallan azereista tuntematon määrä harjoittaa uskontoaan, sillä maa on maallistunut. Monet pitävät itseään muslimeina kulttuurin kautta. Kristittyjä azereita on Azerbaidžanin tasavallassa noin 5 000, joista suurin osa on kääntynyt uskontoon hiljattain.
Jotkut azerit ovat maaseutualueilla säilyttäneet esi-islamilaiset animistiset perinteensä, kuten joidenkin paikkojen pitämisen pyhänä ja joidenkin puiden ja kivien kunnioittamisen. Azerbaidžanin tasavallassa muiden uskontojen juhlapäiviä vietetään usein islamilaisten juhlien lisäksi, kuten nowruzia ja joulua. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen azerit ovat enenevässä määrin palanneet islamilaisen perintönsä pariin viimeaikaisten raporttien kertoessa monien nuorten azerien kiinnostuneen islamista.
Lähde: fi.wikipedia.org
